Minun tarinani yrittäjyyteen

Oli maaliskuu vuonna 2011. Istuttiin mieheni kanssa tavaratalomme kahviossa aamulla ennen liikkeen avaamista ja totesimme että tämä on nyt nähty. Olimme olleet kaupan alalla jo noin 17-vuotta ja olimme jo jonkin aikaa miettineet lopettamista mm. liiaksi kiristyneen kilpailutilanteen vuoksi. Samaan aikaan lopettamispäätöksen kanssa, piti miettiä että mitä sen jälkeen. Olimme kumpikin aina tehneet töitä ja oli itsestään selvää että paikoilleen ei voi jäädä. Miehelläni oli ollut jo tovin autokorjaamo lähinnä harrastuksena, joten hän päätti alkaa kehittämään sitä. No entäs minä sitten, mitä ihmettä minä tekisin? Olin haaveillut jo muutamia vuosia opiskelemaan lähdöstä, sillä lähihoitajan työ kiinnosti kovasti ja työnäkymätkin oli hyvät.

Ehdin juuri ja juuri mukaan sen kevään yhteishakuun. Kun sitten tuli päätös, että olin päässyt kouluun, tuli samassa kirjeessä mainos yrittäjäkoulusta. Mietin asiaa hetken ja päätin hakea myös sinne ja pääsinkin. Siitä alkoi haave omasta hoiva-alan yrityksestä ja selvää oli se, että haluaisin tehdä työtä vanhusten hyväksi.

Kolme vuotta opiskelin ja suunnittelin oman yrityksen perustamista. Harjoittelujaksoilla huomasin, että ajattelin kuin yrittäjä ja mietin jatkuvasti miten asioita voisi kehittää. En haluaisi olla vain työntekijä, vaan haluaisin pystyä vaikuttamaan asioihin ja toteuttaa ideoita. Ymmärsin että jos jäisin työntekijäksi, motivaationi ja mielenkiintoni hiipuisi nopeasti. Näin paljon puutteita vanhustyössä ja minulle vahvistui ajatus siitä, että tulisin tulevassa yrityksessäni tekemään kaikkeni, jotta vanhuksilla olisi mielekkäämpi arki. Halusin lievittää niitä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteita, joita vanhukset kokivat.

Keväällä 2014 valmistumisen lähestyessä tajusin, että myös yrittäjäkoulu loppuu ja minun pitäisi olla valmis yrityksen perustamiseen. Periaatteessa olinkin, mutta en aivan. Minulla oli selkeä liikeidea, mutta käytännön asioiden hoitaminen tuntui liian haastavalta, paperiviidakko hirvitti. Liiketoimintasuunnitelman kanssa olin jumissa, en saanut tehtyä siitä mieleistä ja pian koneellani oli tallennettuna monta suunnitelmaa ja kaikki keskeneräisiä. Minulla oli viimeinen tapaaminen yrittäjäkoulun opettajani kanssa ennen valmistumistani. Opettaja oli kannustava ja uskoi liikeideaani. Hän ymmärsi, että tarvitsisin tukea vielä valmistumisen jälkeen, jotta en luovuttaisi. Opettaja kertoi siirtävänsä minut Rovaniemen kehityksen starttipajaan.

Starttipajan ansiosta asiat alkoivat edetä. Sain hyvin apua paperiviidakosta selviämiseen, liiketoimintasuunnitelman ja laskelmien tekemiseen, sekä markkinointiin. Asioita hoidettiin yksi kerrallaan ja pian huomasin, että asiathan rupeavat loksahtelemaan paikoilleen. Asioita ei tehty minun puolesta, vaan sain ohjeita ja vinkkejä, joiden avulla onnistuin etenemään asioissa.

Liikeidea on hioutunut matkan varrella ja monista karikoista ja vastatuulista on menty läpi. Eikä vastukset varmasti lopu, mutta tahto tehdä työtä vanhusten hyväksi on niin suuri, että uskon selviäväni. Jos olisin jäänyt ihan oman onneni nojaan valmistuttuani, voi olla että oma yritys olisi jäänyt vain haaveeksi tai ainakin sen perustaminen olisi venynyt todella pitkään. Jo pelkästään yhteyshenkilöiden löytäminen yrityksen perustamiseen liittyvissä asioissa olisi ollut työlästä yksin. Starttipajasta sain nimiä ja yhteystietoja, joiden avulla sain helpommin asioita selvitettyä, sekä arvokasta apua mm. starttirahan hakemiseen. Myös monista starttipajan järjestämistä koulutuksista löytää helposti itselle sopivat ja tärkeät. Itse sain paljon hyötyä arvonlisäverotusta koskevasta koulutuksesta, sillä sen tietomäärän kaivaminen itse olisi ollut enemmän kuin haastavaa.

Tänä syksynä sain myöntävän päätöksen starttirahasta ja uskaltauduin irtautumaan työstäni kaupungin kotihoidossa. Oma yritykseni, oma lapseni, syntyi ja sai nimekseen Hoiva Villa. Yritys tarjoaa ikäihmisille kotipalveluita suurella sydämellä. Lähihoitajana voin tarjota niin hoidollisia palveluita ammattitaidolla, kuin tukipalveluita arjen helpottamiseksi. Minulla on lisäksi paljon suunnitelmia yrityksen laajentamiseksi kattamaan ikäihmisten tarpeita kokonaisvaltaisesti. Toivon että saan tehdä työtä vanhusten parissa pitkään ja olla omalta osaltani parantamassa Rovaniemen alueen ikäihmisten arkea ja palveluita.

 

Nina Marttiini
Hoiva Villa